Käyttäjäkokemussuunnitteluun (UX Design) liittyviä avoimia työpaikkoja sekä toimeksiantoja tarkastelemalla voi todeta, että yritykset ovat heränneet käyttäjäkokemuksen tärkeyteen. Siihen kannattaa aidosti panostaa tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä. Silti yhä törmään tarjouspyyntöihin ja toimeksiantoihin, joista paistaa läpi se, että muotoilun rooli nähdään joko alustavana tai viimeistelevänä. Muotoilu halutaan tehdä kokonaisuudessaan valmiiksi ennen kuin toteutustyö aloitetaan, tai sitten mielletään (hieman kärjistäen), että muotoilijan työ on loppusilauksena varmistaa, että valmis toteutus “tehdään nätiksi”, tai että muotoilija “tekee nätit visut”.
Tässä tekstissä haluankin vielä teroittaa ja avata tätä kuoliaaksi toistettua asiaa: Digitaalisten tuotteiden käyttäjäkokemuksen (UX) ja käyttöliittymän (UI) muotoilun tärkein ja eniten arvoa tuottava tehtävä ei ole visuaalisesti hyvännäköisestä silmäkarkista huolehtiminen. Visuaalisuus ja esteettisyys on toki tärkeää, mutta se on viimeinen silaus, ei asian ydin.
Selvyyden vuoksi sanottakoon, että visuaalisilla ja esteettisillä asioilla on toki konkreettinen ja huomattava vaikutus siihen, miten laadukkaaksi käyttäjä kokee palvelun. Lisäksi visuaalisilla asioilla (kuten värit, asemointi, typografia, kontrastit jne) on ihan oikea vaikutus myös käytettävyyteen ja saavutettavuuteen; ne eivät ole koskaan puhtaasti tyylillisiä asioita. Visuaalinen aspekti on siis toki iso osa muotoilutyötä, mutta ei suinkaan ainut, eikä ensimmäinen asia hyvää käyttäjäkokemusta muotoillessa.
Ulkokuorella ei ole merkitystä, jos ydin ei ole kunnossa
Jos asiasta pitäisi antaa kömpelö analogia, niin voi ajatella jonkin digitaalisen tuotteen olevan kuin sipuli. Visuaaliset asiat ja nätti käyttöliittymä ovat sipulin uloin kuori. Virheettömän ja nätin näköinen ulkokuori on erittäin tärkeä ja se antaa sipulin kuorijalle ensimmäisen viitteen sipulin laadusta. Kun sipulia lähdetään sitten käyttämään ja pilkkomaan tarkemmin, voi ulkokuori olla vaikka kuinka upea, mutta jos sipulin alemmat kerrokset ja ydin ovat mädät, ei ulkokuorella ole mitään merkitystä; kyseinen sipuli lentää biojätteeseen. Kääntäen asia on toki myöskin niin, että vaikka ydin ja alimmat kerrokset olisivat täyttä kultaa, niin mätä ulkokuori pilaa kokemuksen.
Mikä tässä analogiassa sitten on se sipulin ydin ja alemmat kerrokset? Esimerkiksi se, että koko tiimi ymmärtää liiketoiminnallisten tavoitteiden lisäksi myös millaisia tuotteen oletetut käyttäjät ovat, mitkä ovat heidän aidot tarpeensa, huolensa ja toiveensa, sekä ymmärtävät millaisessa ympäristössä tuote tulee toimimaan. Mitä mentaalisia malleja käyttäjillä on, ja miten nämä kartoittuvat tuotteemme abstraktioihin ja malleihin? Tutkimuksen ja löytämistyön pohjalta on rakennettu yhteinen tilannekuva ja rajaus siitä, mihin tuotteemme tarjoaa ratkaisuja ja mitä asioita täytyy pitää kirkkaana mielessä eri ominaisuuksia toteuttaessa.
Ydintä on myös se, että ennen yhteen ratkaisutapaan lukkiutumista on yhdessä konseptoitu ja protoiltu erilaisia vaihtoehtoja ja testattu niitä myös aidoilla käyttäjillä. Samaa yhteistä iterointia ja tutkimusta tehdään sekä mikro-, että makrotasolla: koko tuotteen osalta, sekä yksittäisiä uusia toiminnallisuuksia kehittäessä.
Suurin arvo syntyy jatkuvassa vuorovaikutuksessa iteratiivisesti
Muotoilutyön suurin arvo syntyy siis kaikesta siitä työstä joka tapahtuu ennen kuin käyttöliittymän lopullista visuaalista ulkoasua viimeistellään. Ennen kuin voidaan muotoilla asioita oikein (mukaanlukien kaunis käyttöliittymä), täytyy varmistua, että muotoillaan oikeita asioita.
Muotoilutyö on iteratiivista ja jatkuvaa, ei kertaluonteinen asia, jonka voi tehdä tyhjentävästi alussa ja sitten keskittyä vain toteutukseen. Oikeat ratkaisut löytyvät tiimin ja käyttäjien kanssa iteroiden, kun käsiteltävästä aiheesta opitaan yhdessä lisää. Muotoiluprosessit ja niiden ketterä yhteensovittaminen tuotekehityksen muuhun tekemiseen on liian laaja aihe tässä tarkemmin avattavaksi, mutta Double diamond on ainakin tutustumisen arvoinen malli, jos muotoilua on tähän mennessä ajatellut vesiputousmaisesti.
Mielestäni ideaalissa maailmassa muotoilu ja toteutus ovat samanaikaisia osia yhtä prosessia, jotka toimivat tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään, sen sijaan, että ne olisivat peräkkäisiä, erillisiä prosesseja, jotka eivät yhdessä iteroi ja parantele suunnitelmia myös läpi toteutusvaiheen.
UX Designer ei rakenna käyttäjäkokemusta yksin
UX Designer ei ole myyttinen guru, joka yksin osaa joka tilanteessa sanoa, mikä on käytettävää ja paras käyttäjäkokemus. Paras ratkaisu löytyy yhdessä devaajien, sidosryhmien ja käyttäjien kanssa iteroiden. Parhaimmat ideat löytyvät tai jalostuvat usein vasta toteutusta tehdessä, monen eri roolin “poikkitieteellisen” vuorovaikutuksen tuloksena. Tämän takia onkin tärkeää, että muotoilija ei ole tiimin päivittäiselle tekemiselle ventovieras rooli, joka silloin tällöin norsunluutornistaan laskeutuu antamaan suunnitelmansa toteutettavaksi, vaan tasavertainen osa tiimiä ja sen päivittäistä tekemistä, joka osallistaa kaikkia tiimin jäseniä iteroimaan suunnitelmia yhdessä.
Näin ollen pitäisikin olla selvää, että jos digitaalisten tuotteiden muotoilua ajatellaan vain visuaaliset ja esteettiset asiat edellä, ja käyttäjäkokemusmuotoilija on projektissa mukana vajaavaisella työpanoksella vain alussa tai lopussa, teet projektillesi tai tuotteellesi luultavasti valtavan karhunpalveluksen. Lyhytaikainen kustannussäästö realisoituu myöhemmin moninkertaisena puraisuna kantapäähän, kun lopputulos ei täytäkään käyttäjän tarpeita ja toiveita sipulin ytimen paljastuessa mädäksi.
Kirjoittanut
Olli Pirttilä – Senior UX Designer
Olli on kokenut UX Designer, joka uskoo, että laadukasta muotoilua syntyy liiketoiminnan, muotoilun ja ohjelmistokehityksen ihmisten työskennellessä tiiviisti, käyttäjälähtöisesti ja iteratiivisesti yhdessä, rohkeasti kokeillen ja asteittain parantaen. Voisimmeko tarjota aivan tavallista, laadukasta muotoilua myös teille?